Sur-rur, koneet soimaan!

Hauska juttu kerrassaan tää mun ja Mirkun törmäys! Vanhojen vaatteiden muuttaessa muotoaan huomattiin yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja jutut luisti. Seuraavana viikonloppuna päristeltiinkin jo Helsinkiin Käsityömessuille ja päätettiin viritellä tämä blogi. Täällä nyt sitte pajatetaan siitä miten kankaat löytävät uuden muotonsa.

Huvittavaa on kyllä se, että en ole ennen joulua 2009 ommellut yhtään vaatepartta itse. Tein uutena vuotena kuitenkin lupauksen, että opettelen yhden uuden käsityötaidon per kuukausi. Täytyy ottaa varmaan Mirkulle parit puhelut tässä kevään aikana. Mutta joo, on tässä opittu yhtä ja toista parin kuukauden aikana. Palaillaan asiaan kuvien kera tässä lähiaikoina. Mukavinta on ollut huomata, että ei se niin vaikeaa olekaan - se vetskarinkaan ompelu.

Sur-rur, koneet soimaan! Ja varo - voimme juosta nurkan takaa - sakset kädessä!