Kirpparikankaita

Ompeluinnostuksen herättyä oon alkanut ihan eri silmillä kattella kirpparipöytiä. Ennen tuli etittyä pääasias pojalle vaatteita. Nyt kollaan kaikki pöytäliina/verhot ja pienet korit, jotka viekoittelevasti piilottevat ihania nappeja ja muuta tilpehööriä.

Yhdet verhot ja pari tyynyliinaa onkin jo tullut pilkottua pienten tyttöjen mekoiksi ja essuiksi. Niistä kuvia myöhemmin kunhan saan jonkun mallin niille. Itellä ku on tosiaan pieni poika. Ihan ku se olis ymmärtäny et sovittelen sille hameita ku heti repi ja kisko sitä pois... Nojjoo, mutta kuvia siis niistä myöhemmin.

Näistä on tuloillaan laukkuja, kesämekko itelle ja sit niitä lasten vaatteita. Niiden ohjeet vaikuttavat helpommilta ja ainakin pienempiä ovat :)

Palliprojekti

Nuo vanhat rauskat pallit ovat tuossa häirinneet mieltä koko talven, heh. Onneksi ilo pääsi irti kun kävin läpi kankaitani ja löysin joskus jostain mukaani haaliman Tampellan vihreä-mustan verhon palasen! Ikealta olin sattunut ostamaan valkoista puuvillakangasta. Ne yhteen, surrur. No, pitihän ne saumat pariin otteeseen purkaa ku ei taas meinannut pikkuinen pää ymmärtää yhtään mitään. Niin ja yllättävää oli kuinka piukat niistä piti tehdä. Nyt pallit ovat katseenkestävät :)

Sur-rur, koneet soimaan!

Hauska juttu kerrassaan tää mun ja Mirkun törmäys! Vanhojen vaatteiden muuttaessa muotoaan huomattiin yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja jutut luisti. Seuraavana viikonloppuna päristeltiinkin jo Helsinkiin Käsityömessuille ja päätettiin viritellä tämä blogi. Täällä nyt sitte pajatetaan siitä miten kankaat löytävät uuden muotonsa.

Huvittavaa on kyllä se, että en ole ennen joulua 2009 ommellut yhtään vaatepartta itse. Tein uutena vuotena kuitenkin lupauksen, että opettelen yhden uuden käsityötaidon per kuukausi. Täytyy ottaa varmaan Mirkulle parit puhelut tässä kevään aikana. Mutta joo, on tässä opittu yhtä ja toista parin kuukauden aikana. Palaillaan asiaan kuvien kera tässä lähiaikoina. Mukavinta on ollut huomata, että ei se niin vaikeaa olekaan - se vetskarinkaan ompelu.

Sur-rur, koneet soimaan! Ja varo - voimme juosta nurkan takaa - sakset kädessä!

Resorin mallailua paikalleen. Ohessa värieron tutkailua.

Taskun kirjottu yksityiskohta ja helma ennen

Sammakonvärinen fleecehuppari kokonaisuudessaan.

Retkellä kangaskauppaan

Huomisen vapaapäivän ja uuden projektin kunniaksi päätin hankkia piristyskankaita, joilla saa somistettua hauskasti vanhoja tekstiileitä. Ajattelin tuunata vihreän fleecetakkini, joka on jäänyt vähälle käytölle, vaikka se onkin kivan värinen. Löysin hihoihin ja helmaan limen väristä resoria. Se on vähän vaaleampaa kuin tuo takki mutta lime taitaakin sopia tuon "sammakon" vihreän kanssa kivasti. Takkiin pitää vaihtaa myös uusi pidempi vetoketju. Siitä onkin jo hankittu kokemusta talvitakin kanssa. Vetoketjun ostoon pääsen myöhemmin kun tuo resori on asennettu paikalleen. Eurokankaasta en sopivaa löytänyt, joten menee metsästykseksi vielä.

Juoksee saksien kanssa

Kaappien kätköistä paljastui tänä keväänä uskomattomat määrät aarteita. Henkarilla roikkui unohdettu ja hieman rikkinäinen talvitakki ja hyllyssä miehen käyttämätön villapaita. Samaan aikaan toisaalla pohdittiin mitä voisi tehdä tyhjistä tölkeistä ja kankaanpalasista. Löytyipä matkalla ostettu rantahuivikin talven tuivertaessa ulkosalla.  Tämä blogi kertoo kahdesta toimeliaasta naisesta, jotka törmäsivät sattumalta tuunauskursilla.